Heti ensimmäiseksi on pakko kiittää edelliseen postaukseen tulleista sanoista. Oli taas kerran helpottavaa huomata, etten oo ajatuksieni kanssa yksin, saada tietynlaista vertaistukea omille vähän hölmömmillekin tuntemuksilleni ja samalla tuli hyvä mieli myös siitä, että asteen hiljaisemman kauden jälkeen tuli taas sellainen olo, etten kirjoittele täällä pelkässä ylhäisessä yksinäisyydessäni, vaan näitä höpöttelyjä myös lukee joku.
